Viimeisiä kertoja aletaan pikkuhiljaa näiden blogipäivitysten muodossa astioille palata! Tasan neljän viikon päästä meikäpoika syö jälleen Karin lounasta Ilokivessa ja ehkäpä pyörähtää Timessäkin Taiteilijaelämää harrastamassa! Aijai! Vaikka tietysti jokseenkin kaksijakoisten tunteiden vallitessa täältä tulee lähdettyä, niin kyllähän sitä jo Suomeen paluutakin on ehtinyt fiilistellä! Kun ei ole käynyt neljään kuukauteen kertaakaan saunassa ja syönyt ruisleipää (okei, Suomi-iltaa lukuun ottamatta) niin vähemmästäkin alkaa jo ikävä tulla! Ja tietysti on mahtavaa taas nähdä kaikki Suomen tyypit, työ-, bändi-, opiskelu- ja muutkin kaverit!
Kahden viimeisen viikon aikana tosin ihan hirveästi ei ole ehtinyt ikävän ajatuksilla päätä täyttää, sillä aika on kulunut sangen tehokkaasti kirjastolla istuen. Laskeskelin että viime viikon aikana kirjaston atk-luokan penkkiä tuli kulutettua yhteensä lähes 30tunnin verran, joten tätähän uskaltaa jo hieman opiskeluksikin kutsua. Tärkeintä on kuitenkin se, että ihan oikeasti onnistuin jopa saamaan aikaankin jotain. Kolmen kurssin lopputehtävät sain raavittua kasaan suhteellisen menestyksekkäästi, osan helpommin ja osan kotimaisten kirosanojen siivittämänä. Taisin jopa keskittyä touhuiluun niin tiiviisti, etten huomannut lainkaan läsnäolijoiden mahdollisesti ihmetteleviä katseita! :)
Kurssien lopputehtävät koostuivat mitkä mistäkin. Käytännössä joka kurssin (lukuun ottamatta atk- ja viestintäkurssia) tehtävälistaan kuului perus essee, jonka kirjoittamiseen oli annettu enemmän tai vähemmän vapaat kädet. Esimerkiksi "Working With Parents"-kurssin esseessä piti tarkastella jonkin walesiläisen koulun/organisaation toimintaa kodin ja koulun välisen yhteistyön näkökulmasta. Luentojen aikana olimme saaneet kuulla useista erilaisista "parenting programmeista", joten esseen raapustaminen sujui suhteellisen nopeasti. Lisättäköön vielä, että luonnollisesti kurssin opettajaa kiinnostivat Suomen meiningit samalla kentällä, joten näin vaihtarina esseen kirjoittamiseen voisi sanoa saaneen hyvinkin vapaat kädet. Esseen "vastapainoksi" samaisella kurssilla piti kyhätä "Story sack", jonka tarkoituksena olisi toimia vanhempia ja lapsia yhdistävänä toimintaa sisältävänä ja opettavaisena pakettina. Säkin tuli sisältää jonkinmoinen satukirja, faktatietoa sisältävä tietokirja vanhemmille, muuta tarpeellista aiheeseen liittyvää sälää ja luonnollisesti ohjeet paketin käyttöön ja hyödyntämiseen. Tehtävänanto oli sikäli vaihtarille epäkiitollinen, että tietenkin kaikki härpäkkeet pakettiin joutui ostamaan itse kaupasta. Täkäläiset saattoivat kaivella omia kirja- ja tavarahyllyjään ja koostaa paketin järkevästi omista rojuista. Yllättäen en ollut osannut varata mukaani satulukemistoa ja muita vempaimia, joten ostosreissullehan sitä sitten jouduttiin. Aivan hirveästi en viitsinyt luonnollisesti puntia asian eteen kuluttaa, joten päätin panostaa sitten enemmän kirjalliseen puoleen. Ja tokihan asian ymmärsi myös kurssin lehtori, jälleen kerran vaihtari sai taas hieman eri vapaudet työn tekoon, mikäli sikäli niitä nyt voi vapauksiksi kutsua.
Toinen kasvatustieteen kurssi, Young Children's Creativity, olikin sitten kinkkisempi pala. Puolet tehtävistähän olimme jo palauttaneet ennen kevätlomaa, mutta vielä oli jäljellä se ihanin pala: esseen kyhääminen. Esseessä piti ruotia muun muassa luovuuden määritelmää ja merkitystä varhaisnuorten kasvatustyössä. Oli perehdyttävä nykytutkimukseen ja lopuksi muotoiltava omat näkemykset ja johtopäätökset aiheesta. Sanottava on, että hivenen työlästä oli tonkia kirjallisuutta aiheesta kirjaston syövereistä. Onneksi vauhtiin päästyäni sain pyöriteltyä esseen valmiiksi kahdessa päivässä. Hommia suuresti helpottanut seikka oli se, että esseiden vaadittu sanamäärä molemmissa em. tapauksissa oli vain noin 1500 sanaa, joten ongelmat ilmenivätkin lopulta lähinnä siinä, miten hyvin asian osasi nasevaan mutta silti kattavaan muotoon tiivistää. Sen verran pitää vielä hehkuttaa kyseisen esseen/kurssin kohdalla, että esseen deadline olisi ollut vasta 20.päivä tätä kuuta, ja meikäläinen kiikutti valmiin tuotoksen lehtorille jo tänään. Ennenkuulumatonta! :)
Koko lopputöiden palautussysteemiä voisi täällä luonnehtia helposti sanalla "complicated". Kun Suomessa riittää, että esseen/lopputyöt palautetaan lehtoreille/proffille sähköpostitse tai tökkäämällä se optimaan, on täällä juostava paikasta toiseen tiputtelemassa valmiita töitä erinäisiin laatikoihin. Osa töistä on sekä ladattava Blackboardin (paikallinen Optima) kautta tietoverkkoon, että kiikutettava virallisen palautuslomakkeen ohessa suoraan lehtorin toimistoon. Jännää on myös se, että tuosta "virallisesta palautuslomakkeesta" kuulin itse vasta ensi kertaa tänään. Olin juuri tulostelemassa esseitäni kirjastolla kun paikalle sattui tupsahtamaan saksalainen Julia. Ihmettelin siinä sitten ääneen hänen papereidensa määrää, ja hän kertoi kuulleensa eilen palautuslomakkeesta paikallisilta opiskelijoilta, joihin oli sattumalta törmännyt. Vielä jännempää oli se, että palautuslomakkeen pohjia ei ollut saatavilla mistään netistä tai muualtakaan, vaan ne oli toimitettu paikallisille opiskelijoille lukuvuoden alussa valmiiksi. Kukaan lehtori ei ollut sanonut asiasta kevään aikana halaistua sanaa. En sitten tiedä, miten ehdoton tuon lomakkeen täyttö olisi loppupeleissä ollut, mutta hyvä homma, että tuli Juliaan törmättyä.
Nyt on sitten kurssityöt kahta viimeistä projektia vaille valmiit. Jäljellä on enää PP-esityksen väsäys yhdelle kurssille aiheesta "erilaisten yhteisöjen merkitys lasten ja nuoren elämässä" sekä walesiläisyyden luonnetta ja tunnuspiirteitä pohtiva essee Walesin historiakurssille. Vähiin käy hommat ennen kuin loppuu!
Vaikka välillä on tuntunutkin parin viimeisen viikon aikana, että opintohommat on pursuneet ulos joka aukosta, niin tokihan välissä on ehtinyt touhuta muutakin. Viime päivien ilona ovat luonnollisesti olleet Leijonien edesottamukset lätkän MM-kisoissa. Suomen alkutaivalta seurasin Radio Suomen nettiradiota kuunnellen, mutta viimeiset matsit on tullut kyylättyä huikeaakin huikeammalta nettisivulta nimeltä Anywhere-tv.fi. Palvelu näyttää kaikki kotimaiset tv-kanavat ilmaiseksi ja vieläpä varsin kiitettävällä kuvanlaadulla. Kyllähän se niin on, että lätkän MM ei ole mitään ilman Mertarantaa rakkaampaa! :) Lätkäottelut ovatkin tarjonneet hienon mahdollisuuden antisosiaalistumiseen, sillä ketään muuta vaihtaria saati paikallista tyyppiä ei kiekko voisi vähempää kiinnostaa. Aina Suomen pelatessa meikäläinen on sulkeutunut yksin huoneeseeni jännittämään ja arvostelemaan tuomareita mitä perussuomalaisin sanankääntein. Tietysti Leijonien maalatessa olen hyppinyt pitkin seiniä ja huutanut "Ihanaa Leijonat Ihanaa" minkä kurkusta olen irti saanut! :D Olen suonut tähän itselleni vapauden jo senkin takia, että ilonpidon voi katsoa olevan pilke silmäkulmassa heitetty vastalause naapurin mimmin varsin aktiiviselle rakkauselämälle! Sen enempää asiaan menemättä en ole toisinaan voinut olla hihittelemättä asian absurdiudelle. Seinäntakaiset petipuuhat ja Merzin tunteikas selostus lisättynä vielä meikäläisen fiilistelyllä kun muodostavat yhdessä varsin mielenkiintoisen äänimaailman! :D
Opiskelun ja penkkiurheilun lisäksi Bangorissa on ehtinyt nauttia vallan näpsäköistä ilmoista. Henkilökohtaisesti odotukset Vappua kohtaan olivat myös melkoiset. Vapaa ja rento viikonloppu oli vahvana houkuttimena mielessä kirjastolla puurtaessa. Vapunvietto alkoikin varsin mukavissa merkeissä kuninkaallisia häitä töllöstä porukalla tuijottaessa. Yritimme tähyillä kaveriamme Lauraa, joka oli lähtenyt siis yksin Lontooseen todistamaan häähumua miljoonien ihmisten keskelle, siinä kuitenkaan (yllättäen) onnistumatta. Loppupäivä menikin sitten iisisti pihalla makoillen, ja illalla istuimme meren rannalla nuotion ääressä kitaraa näppäillen ja hoilaten yhteislauluja. Odotukset loppuVappua kohtaan olivat siis allekirjoittaneella sangen korkealla. Totuus valkeni kuitenkin heti aattoaamuna, kun yritin houkutella kavereita mukaan puistoon chillailemaan ja nauttimaan mahdista säästä ja virvokkeista. Jokainen keskustelu eteni suurin piirtein näin:
Vili: Moro! Lähekkö ulos hengaamaan? On niin nätti ilma ja kaikkee. Otetaan parit ölperöt mukaan ja otetaan rennosti!
Kaveri: Moro. No joo olis kyl varmaan iha jees lähtee mut emmää ny viitti oikein ku pitää täs lukee ja opiskella. On noita hommia vähä kertyny täs vähä ku ei viikolla ehtiny opiskella.
Niiettämitäettä! Kerta toisensa jälkeen sama vastaus. Ja juuri kun itse olin rehkinyt koko viikon kirjastolla osallistumatta mihinkään yhteisiin juttuihin siinä toivossa, että viikonloppuna tärähtää! Eihän siinä sitten lopulta auttanut muu kuin makoilla yksin pihamaalla ja rannalla ottaen sen irti minkä saa :) Kieltämättä pienenpieni Jyväskylä-ikävä käväisi tuona päivänä mielessä. Vappupäivänä onneksi meininki sitten hieman koheni täälläkin. Lähdimme aamusta hyvissä ajoin Angleseyn puolella sijaitsevalle Newborough- biitsille chillaamaan ja nauttimaan ehkä kevään lämpimimmästä päivästä. Kukaan porukastamme ei varmasti ollut osannut odottaa päivästä niin lämmintä ja aurinkoista. Tämän vuoksi luonnollisesti kellään ei ollut aurinkorasvaa mukanaan. Allekirjoittanut tietenkin suurella suomalaisella suulla ilmoitti aurinkovoiteiden ja -rasvojen olevan täyttä humpuukia ja vietti koko päivän ilman paitaa hyvin arvattavin seurauksin. Kun koko joukko Petteri Punakuonoja palasi illalla takaisin Bangoriin, oli Vili kuin uunista repäisty porsas. Hieman tukalaa oli nukkuminen seuraavana yönä ja häntä koipien välissä oli seuraavana aamuna suunnattava voiteiden ostoon. :) Rantapäivä oli kuitenkin erittäin nätti ja talviturkkikin tuli heitettyä kahden uintireissun turvin! Vielä kun päivän mittaan kuuli kotimaan sääolosuhteista, ei enää tehnyt mieli juurikaan valittaa mistään! :P
Menneenä viikonloppuna seikkailimme lauantaina Angleseyn pohjoisrannikolla Amlwchin kaupungissa pienen porukan kanssa. Kävellessämme rannikon jylhää maisemareittiä myöten pääsi sade yllättämään porukan puun takaa. Porukan naisryhmittymä päätti palata pikimmiten Bangoriin, mutta allekirjoittanut jäi vielä saksalaisen Leonin kanssa vaeltelemaan komeissa maisemissa. Virkistävä kesäsade kasteli kulkurit kauttaaltaan mutta illansuussa taivaalle palannut aurinko teki tehtävänsä ja takaisin Bangoriin palattiin jälleen kuivissa vaatteissa. Amlwchista jäivät mieleen erityisen avuliaat ja ystävälliset paikalliset ihmiset, jonka kaltaisiin ei juuri Bangorissa ole tullut törmättyä. Rauhaisuudessa uinuvan pikkukaupungin asukkaat eivät näemmä turhan usein saa ulkopuolisia juttukavereita. Aikaisemmin yksi Walesin merkittävimmistä kaivossatamakaupungeista ei ole enää entisessä loistossaan ja yhden monikansallisen firman tehdastyöntekijöiden lisäksi kaupungin katuja tallailevat työttömät ja elämän ehtoopuolella olevat tallaajat. Joka tapauksessa mukava päivä mukavine ihmisineen!
Sunnuntaina fieldtrippeilimme sitten toiseksi viimeistä kertaa History&Culture of Wales- kurssiporukkamme kesken. Ohjelmassa oli Conwyn kaupungissa himmailua ja kaupungin linnaan tutustumista sekä matka Colwyn Bayn Mountain Zoohon. Sateisista sääennusteista huolimatta tippaakaan vettä ei tainnu tulla päivän aikana niskaan ja reissu oli oikein jees. Nyt on sitten sekin kurssi enää viimeistä fieldtrippiä ja päiväkirjan päivitystä vaille valmis, siis jahka saan sen esseen lisäksi kasaan. Aivan reilusti kevään parhaat opintomuistot liittyy tähän kurssiin! Suosittelen ehdottoman lämpimästi tuleville Bangorin vaihtareille! Yhtään vähättelemättä kasvatustieteiden kurssien antia, ylivoimaisesti eniten opin walesilaisesta elämäntyylistä ja -menosta juuri tämän kurssin aikana!
Tulevana viikonloppuna ystäväni Heini saapuu Manchesteristä muutaman päivän mittaiselle vierailulle! Viikonlopun ohjelmassa on säiden salliessa pientä reissailua lähiseuduilla ja tietenkin Bangorin yöelämässä viihtymistä. Euroviisufinaaliakaan ei sopine unohtaa. :) Onpahan tosi jees juttu!
Näin ja tällä tavalla. Eiköhän tässä ollut päällimmäiset mielessä olleet asiat jotenkuten kerrottuna. Tänä iltana suomalaisten Veeran ja Tiian yhteissynttäreitten juhlimista ja huomisaamuna jälleen kirjasto kutsuu! Eiköhän tässä vielä kerran ainakin palata Blogilautaselle ennen Suomeen tuloa. Palaamisiin ja hyvää eloa kaikille!
-Vili
