Synttärihumua ja Chesterin reissua

Teree!

Nytpä tärähtääkin sit hieman isompi rimpsu kertomusta! Aikalailla kauheasti mukavia asioita on ehtinyt tässä tapahtua sitten viime päivityksen!

Torstai oli touhua täynnä! Aamulla kävin hommaamassa itselleni piletit huhtikuun alussa järjestettävälle Walesin historiakierrokselle, joka sisältää lähiseudun historiallisiin linnoihin ja yleensäkin paikalliseen historiaan tutustumista. Reissu oli buukattu hetimmiten täyteen ja itsekin jouduin hetken odottelemaan ensimmäisellä varasijalla matkaan pääsyä. Onneksi sitten joku oli oman lähtönsä perunut ja pääsin mukaan! Voipi olla huikee reissu tiedossa!

Synttäripäivälounaan (pekonipizzan ja Grolch-oluen :)) nautin kampuksella Bar Unossa omassa rauhassani ennenkuin suuntasin kauppareissulle hankkimaan asioita illan synttärikekkereitä varten. Ostettavaa kertyikin sen verran että nappasin kotimatkaksi taksin kauppakassiksi! Täällä kyllä kelpaa ajella taksilla varsinkin päiväsaikaan. Matka keskustan kaupoilta kotiovelle maksaa nimittäin vain noin 3 puntaa. Ei tunnu missään Suomen hintoihin vertaillessa!

Illan synttäribileet kotitalollamme Normal Sitella olivatkin sitten aikamoisen maukkaat! Paikalle kokoontui noin kolmisenkymmentä Erasmus-porukkamme tyyppiä ja muutama naapurikin eksyi vahingossa paikalle! Alunperin oli ohjeistettu, että jokainen voi halutessaan tuoda hieman jotain pientä syömistä tai juomista mukanaan. Noh, lopputulos oli se, että lähes jokainen juhlavieras toi mukanaan muovipussillisen sipsejä, keksejä yms. ja mitä erimoisempia juotavia. Eipähän sitten loppunut ainakaan syötävä (eikä kyllä juotavakaan) kesken! :)

Päivänsankaria oli muistettu monin eri tavoin. Porukan paremman sukupuolen edustajat olivat loihtineet mahtavan suklaakakun, jonka päälle oli aseteltu komeilemaan 24 kynttilää. Enpä muista, milloin viimeksi synttäreillä olisin saanut puhaltaa kynttilöitä kakun päältä :)
Kakun lisäksi vaihtarikaverit muistivat juhlakalua pehmolelunallella ja välkkyvällä "Birhday Boy"-plakaatilla, jota pitikin sitten koko ilta kaulassaa kantaa!
Aikamme Normal Seitella juhlittuamme, siirryimme loppuillaksi ja yöksi keskustaan Silent Partyihin Bar Baseen. Silent Party oli ideana meikäläiselle ja monelle muullekin aivan uusi. Tanssilattialla ei soinut laisinkaan musiikki, vaan jokainen vieras sai narikasta itselleen kuulokkeet, joista pystyi valitsemaan itselleen sopivamman musiikkikanavan. Aika veikeä idea ja olihan meillä kaikilla kyllä mahdottoman mukavaa! Juhlat jatkuivatkin luurit päässä aina pilkkuun asti ja kotimatka taittui jälleen turvallisesti taksilla! Kyllä uni maittoi sinä yönä!

Perjantaina chillailimme päivän ulkosalla ja nautimme mainion aurinkoisesta säästä! Voi vaan kuvitella, kuinka hienonnäköistä täällä on keväämmällä, kun puut alkavat kukkia ja väriä tulla maisemaan enemmän. Huh.
Illalla kokoonnuimme jälleen Normal Sitelle syömään ja juomaan torstai-illalta jääneitä eväitä. Opetimme suomalaisten kanssa muille muutaman suomalaisen (tai ainakin Jyväskylässä kovasti suosiossa olevan) seuraleikin, jotka kirvoittivatkin mahtavat naurut useaan otteeseen. Osa porukasta jatkoi tuttuun tapaan kaupungin yöhön, mutta me jäimme oman talomme asukkien kanssa vielä tunnelmoimaan iltaa kitaran ja yhteislaulun säestyksellä! Nice!

Lauantaiaamuna herätys oli aikainen, sillä lähdimme isolla porukalla tutustumaan Chesteriin. Junamatka Bangorista kestää Chesteriin noin tunnin, joten olimme jo hyvissä ajoin aamupäivästä perillä! Chester yllätti allekirjoittaneen todella positiivisesti. Meininki oli heti selvästi englantilaisempi kuin Walesin puolella. Normituuri kävi taas tosin kameran kanssa kun huomasin kuvailuja aloittaessani, että olin tietenkin unohtanut kameran akun laturiin Bangoriin. Niinpä niin. Onneks kaikilla kavereilla oli aparaatit mukanaan joten saan sitten kuvat jälkikäteen heiltä!

Päivän aikana kävimme tutustumassa mm. 1000 vuotta vanhaan Chesterin katedraaliin, joka olikin kohtuullisen mykistävä paikka. Käsittämättömiä taideteoksia on tyypit osanneet tehdä ammoisina aikoina. Iltapäivällä saimme lounasseuraksemme ja oppaaksemme jyväskyläläisen psykan opiskelijan Juhanan, joka on vaihdossa kaupungissa. Juhanan opastuksella kiersimme kaupungin keskustan kaupungin vanhaa muuria myöten ja kävimme puistossa morjestamassa harvinaisen kesyjä oravia! :)

Muu osa päivästä kuluikin porukalla sitten ostoksia tehden ja kahviloissa istuen. Takaisin Bangorissa olimme illalla noin kahdeksan maissa. Suurin osa porukasta oli kovasti väsyksissään ja suuntasivat viettämään koti-iltaa. Me jatkoimme kuitenkin vielä muutaman saksalaisen, suomalaisen ja italialaisen voimin "yläkaupungin" yöhön hetkeksi istumaan ja jututtamaan paikallisia! Erittäin jepa ilta!

Tänään ohjelmassa sitten vähän artikkelien lukemista huomisia luentoja varten ja illalla ruoanlaittoa porukalla saksalaisen Jillin luona! Njam!

Huomenna taas sit opintojen pariin! Lisäksi pitäisi alkaa porukalla suunnittelemaan Dublinin reissua maaliskuulle. Ajateltiin mennä tsekkaamaan St. Patricks-festarit! :) How cool would that be?!?!

Palaamisiin!

Wili

Eka opintoviikko paketissa!

Tervehdys!

Nyt se olis sitten ensimmäinen viikko pulkassa opintojen osalta! Onhan tämä kieltämättä aika siisti juttu, että sai kaikki luennot ja demot maanantai-keskiviikko-akselille. Ehtii sitten pitkinä viikonloppuina puuhailemaan yhtä jos toista.

Opinnoista sananen.

Luennot eivät olleet suuria massaluentoja, jossa luennoitsija olisi yksin jaaritellut pitkiä pätkiä opiskelijoiden tehdessä muistiinpanoja, vaan ne olivat hyvinkin demomaisia. Tosin opiskelijoita per kurssi on yli 30, joten ryhmäkoot ovat hieman suuremmat kuin Jyväskylässä. Ensimmäisellä viikolla jokaisen kurssin kohdalla lähinnä käytiin läpi kurssiaikataulut ja kurssiin liittyvät tehtävät. Varsinainen puurtaminen siis alkaa vasta ensi viikolla. Vähäisten kontaktiopetustuokioiden vuoksi itsenäisen opiskelun määrä ja arvo on ymmärrettävästi sitäkin suurempi.

Kasvatustieteen kurssit olivat siis kauttaaltaan mielenkiintoiselta kalskahtavia. Vielä en tosin ole aivan varma, olenko enemmän ärsyyntynyt vai huvittunut paikallisten fuksien meiningeistä. Esittelykierroksilla kun lähes jokainen 19v fuksijätkä kertoi rakastavansa ryyppäämistä, nopeita autoja, kauniita mimmejä ja tietokoneen ääressä istumista :) Paikalliset kasvatustieteen miesopiskelijat ovat kuitenkin täällä lähes sukupuuton partaalla keikkuva luonnonvara. Olin nimittäin kahdella neljästä kasvatustieteen kurssista ainoa miessukupuolen edustaja reilun kolmenkymmenen naisopiskelijan keskellä. Tähänhän on jo tietysti Suomessa tottunut mutta muutama miespuolinenkaan opiskelijatoveri ei välttämättä olisi ollut pahitteeksi. Noh näillä mennään, mitäs minä tässä valitan ;)

Hieman säätämistä kurssihommien kanssa on vielä edessä, sillä elinikäisen oppimisen laitoksen kurssi "Understanding modern world" oli kirjaimellisesti laitoksen nimen mukainen. En etukäteen ihan arvannut että kurssitoverini olisivat harmaahapsisia vanhoja jermuja ja keski-iän jo kauan sitten ylittäneitä rouvia! Kurssi oli siis muotoiltu nimenomaan ikääntyviä ihmisiä ajatellen. Ihan niin kuin ikääntyvien yliopiston keskiviikkoiset istunnot Jyväskylässä, you know. Eli nyt pitää siis jostain kaivella vielä jokin muu kurssi omaan kalenteriin kevääksi. Yritän vielä havitella todennäköisesti jotain kasvatustieteen kurssia, jotta saisin järkevän ja mielekkään kokonaisuuden aikaiseksi. Yksi vaihtoehto (eikä mikään huono sellainen) on tietysti myös opiskella Walesin kulttuurihistoriaa ja jopa kieltäkin. Katsotaan nyt, toivottavasti saan pian asian ratkaistuksi!

Opintojen makuun pääsemisen lisäksi tutustuimme eilen yliopiston eri opiskelijaklubien toimintaan kampuksella järjestetyillä messuilla. Opiskelijoille on kyllä täällä tarjolla jos jonkinlaista vapaa-ajan toimintaa aina larppauksesta syvänmerensukellukseen! Itse aion vakavasti harkita osallistumista yliopiston pöytätennis- ja biljardiklubin toimintaan kevään aikana. Porukka vaikutti erittäin mukavalta ja tilat treenaamiseen ja pelaamiseen ovat vähintäänkin kelvolliset! Jos Akki-jätkät lukee tätä niin syytä on treenata myös siellä koto-Suomessa, muuten teillä ei oo kesällä mitään mahkuja :) Muah!
Musahommiakaan ei onneksi tarvitse täysin unohtaa täällä ollessa. Yliopiston kuoro treenaa aina tiistai-iltaisin, joten pitääpä mennä sinne väijymään meininkiä heti ensi viikolla, kun tuo elinikäisen oppimisen kurssikin häviää kalenteristani. Musiikin kursseista täytyy muuten vain ohimennen tässä yhteydessä sanoa, että tarjolla olisi ollut mielettömästi mielenkiintoista opiskeltavaa, mutta kaikki tällaiset kurssit olivat sitten tietenkin koko vuoden kestäviä kokonaisuuksia, joihin ei siis ollut mitään mahkuja päästä mukaan. Olipahan kertakaikkisen ikävä homma se, höh.

Mutta muuten homma toimii, sano Wili kun homma toimi.
Viikonlopuksi luvassa mahdollisesti reissua Chesteriin, Jau!

Palaamisiin!

Let's party all night long!

Töttöröö!

Viikonloppu sai lähes parhaan mahdollisen aloituksen, kun suuntasimme eilen ensimmäistä kertaa porukalla Bangorin yöhön ja clubeille. Lähipubithan oli tietysti ehditty jo kiertää aikaisempina iltoina, mutta nyt oli aika tsekata, kuinka bangorilaisnuoriso taitaa biletyksen jalon taidon. Iltamme alkoi Veeran kotoisasta kattohuoneistosta, jonka totesimme hivenen ahtaaksi isolle porukallemme. Suuntasimmekin kulkumme siis hyvissä ajoin High streetille (paikallinen pääkatu) etsimään yökerhoja. Sattumalta kadulla tallusteli vastaamme Jimi Hendrixin näköinen pörröpää, joka möi ennakkolippuja tämän vuoden ensimmäisiin Undergrad-bileisiin. Kaveri vakuutti juhlien olevan parhaat mitä kaupungista sinä iltana löytyy, joten uskoimme häntä ja ostimme koko porukka piletit partyihin! Pienen etsinnän jälkeen löysimme itsemme clubin edestä, jossa olikin jo aikamoinen jono odottamassa sisäänpääsyä. Päästyämme lopulta sisälle koko porukalle valkeni nopeasti, mistä brittinuorison juhlinnassa on kysymys. Tanssilattia oli pullollaan noin parikymppisiä brittinuoria, joille edulliset vodkamixerit olivat jo ehtineet selvästi antaa lisää puhtia. Naispuoleisten juhlijoiden pukeutumistyyli oli uskomattoman yhdenmukainen ja yksinkertainen: juuri ja juuri kriittiset paikat peittävä, kammottavan timmi minihame ja jalassa kammokorkkarit. Huh. Näky herätti porukassamme hilpeyden ja hämmennyksen rajamailla kulkevia tunteita. Lisäksi paikallisten miesjuhlijoiden käytös vaikutti äkkiseltään varsin alkukantaiselta. Mitä ihmeellisempää karjuntaa ja röhkimistä kuului joka puolelta, kun uroot yrittivät tehdä vaikutuksen kanssajuhlijoihin. Aika viidakon meininkiä :) Emme kuitenkaan viitsineet jäädä koko illaksi arvostelemaan paikallisten juhlimistapoja, vaan suuntasimme alakerran isolle tanssilattialle pogoilemaan. Yökerho täyttyi noin tunnissa aivan ääriään myöten täyteen ja tunnelma oli sanalla sanoen vaikuttava. Suomalaisiin yökerhoihin verrattuna musiikki soi ehkä tuplasti kovemmalla ja ensivaikutelman mukaan yökerhossa ei tunnettu käsitettä "ylin sallittu ihmismäärä". Kaiken kaikkiaan meininki oli varsin mahtava ja aina yleensä clubitukseen kovin kriittisesti suhtautuva suomalainen wannabe-rokkarikin intoutui porukan mukana unohtamaan angstinsa ja heittäytymään mukaan biletykseen! :)

Ilta oli siis erittäin onnistunut ja tänä aamuna uni maittoikin pitkään. Puolen päivän jälkeen lähdimme porukalla tutustumaan merenlahden toisella puolella sijaitsevaan Menain kylään, jonne pääsi suurta ja mahtavaa Menai bridgeä myöten. Löysimme siistin ja tunnelmallisen kiinalaisen ravintolan lounaspaikaksemme. Oli hienoa päästä syömään ensimmäistä kertaa kunnolla jotain muutakin kuin vain hampurilaisia ja fish&chipsejä. Kolmen ruokalajin lounas maksoi vain 7,5puntaa per henkilö ja ruokaa oli todellakin riittämiin. Lounaan jälkeen hörpimme vielä kahvit läheisen leipomon konditoriassa ja jäimme vielä hetkeksi tutkimaan Menain katuja ja tienoita ennen paluuta takaisin kotiin Normal sitelle!

Viikonloppu jatkuu tänään iltamenoilla Bar Unossa, jossa ajattelimme jälleen porukalla pistäytyä. Lisäksi saksalainen Antonia kertoi kuulleensa Patrics-pubin Karaoke-iltamista, jotka ainakin tällaisen suomalaisen karaokehullun korvaan kuulostavat kohtuullisen mielenkiintoisilta. Tosin Alangon Taiteilijaelämää täältä taitaa olla turha etsiä :)

Mutta näin se vaan on homma täällä lähtenyt hienosti käyntiin ja porukkamme on muodostunut varsin kiinteäksi jo heti alussa. Aina kun jotain jossain tapahtuu, joku pitää aina huolen, että kaikille menee viesti perille! Tykkään!

Maanantaiaamuna sitten edessä lukukauden aloitus. Jänskän mahtava homma! Hellurei vaan!

-Wili

Kurssihommat kunnossa ja vapaa viikonloppu edessä!

Son moro!

Eilispäivän aikana tosiaankin sain kurssihommat kuntoon ja kevään lukujärjestyksen kasaan! Opiskeltavaa olisi näillä suunnitelmin 5 kurssia, joista 4 kasvatustieteiden laitokselta ja yksi elinikäisen oppimisen laitokselta. Enempää en olisi voinut enää valita, sillä kurssimäärä per lukukausi on 30 opintopistettä opiskelijaa kohti. Tämä siis myös yliopiston tavallisillakin opiskelijoilla, aika jännää.

Noh, hieno juttu anyway on se, että kaikkien kurssieni (moduleiksi sanovat niitä täällä) opetus järjestetään samalla kampuksella missä asumme. Matkaa kämpiltä luennoille ja seminaareihin on siis noin 100 metriä. Heh. Ja toinen vieläkin hienompi juttu on se, että kaikki opintoni ajoittuvat viikossa akselille maanantai-keskiviikko! Tiistai on pitkä päivä, silloin opintoja on yhdestätoista ilta yhdeksään. Tosin parin tunnin tauko onneksi välissä. Maanantaina ja keskiviikkona on muutama tunti opintoja. Jokaisella kurssilla on siis vain yksi viikkokokoontuminen ja itsenäisen työn määrä sitä myöten hieman suurempi. On kyllä pelkästään mahtavaa nauttia näin ollen neljän päivän viikonlopuista. Reissaamista ja matkustelua on paljon vaivattomampi nyt suunnitella!

Moduleista (eli kursseista) mainitsemisen arvoisia on Working with parents (kuulemma aivan ässä kurssi, jossa vierailevat luennoitsijat kertovat kokemuksiaan koulun ja kodin välisestä yhteistyöstä ja antavat siihen vinkkejä), Young childrens creativity ja Youth, culture & community. Ei ihan äkkiseltään tule mieleen vastaavanlaisia sisältöjä Jyväskylän kurssitarjottimelta.

Lukukausi alkaa siis ensi maanantaina. Varsin innokkain ja utelian mielin sitä odottelen. Mielenkiintoista päästä näkemään, kuinka täällä homma toimii! Ennen maanantaita aikomuksena on tutustua Bangoriin ja sen lähialueisiin vielä paremmin porukalla. Illoiksi on myös luvassa yhtä jos toistakin joten ei tässä tekeminen kesken lopu :)

Palaamisiin,
Wili

Please could you sign this form for me?

Hellurei ja hellät tunteet!

Eilinen tervetuliaispäivä oli kikkailua täynnä aamuvarhaisesta yöhön saakka. Ennen aamukymmeneltä alkanutta tervetuliaistilaisuuta ehdimme käydä Tiian kanssa maksamassa asukastoimistolla ensimmäisen kuun vuokran ja hoitamassa viimeiset kämppään liittyvät toimenpiteet. Kymmeneltä kokoonnuimme sitten kaikkien kevään 2011 Erasmus-vaihtareiden kanssa yhteen ja Bangorin yliopiston Erasmus-koordinaattori Andrew alkoi opastamaan meitä Bangorin yliopiston tavoille.

Tilaisuudessa saimme nettitunnukset ja salasanat sekä ohjeet kursseille ilmoittautumiseen ja oikeastaan kaikkeen mahdolliseen. Nopean esittäytymiskierroksen aikana selvisi nopeasti, että suurin osa vaihtariporukasta on Jenkeistä ja Saksasta. Lisäksi edustusta löytyy Italiasta, Ranskasta, Espanjasta ja monesta muusta Euroopan maasta. Suomalaisia meitä on täällä neljä, minä ja Tiia Jyväskylästä ja Suvi ja Veera Kuopiosta.

Infotilaisuuden jälkeen lähdimme hakemaan opiskelijakorttejamme kirjastolta. Totesimme kuitenkin, että kaikki muut olivat suunnitelleet tekevänsä juuri samoin ja jonot olivat karmeat. Näinpä suuntasimme lounastamaan suomalaisporukalla läheiseen ravintolaan, jossa nautimme ensimmäiset fish & chips- ja hampurilaisateriat. Ihan Ilokiven hinnoille ei päästy, mutta 2,5 puntaa riittävänkokoisesta hampurilaisateriasta ei mielestäni ollut liian paljon :)

Lounaan jälkeen kävimme ostamassa uudet prepaid-liittymät kevääksi. Itse jouduin ostamaan uuden Nokialaisen, sillä sim-kortti ei suostunut yhteistyöhön vanhan kapulani kanssa. Noh, onpahan nyt sitten ainakin toimiva luuri täällä kevään käytössä! Ja prepaid-kauppahan oli kaikkiansa erittäin edullinen, vain 10 puntaa.

Kun uudet liittymät oli hommattu, kävimme kirjastolta hakemassa opiskelijakorttimme, jotka aivan Suomen tavoin toimivat myös kirjastokorttina ja nettiluokkiin sisäänpääsyavaimena. Saksalaiset ihmettelivät korttimme kuvat nähdessään: "Why so serious?" :) Niinpä.

Seuraava tehtävä oli opintosuunnitelman ja kurssivalintojen teko. Kävelimme keskustasta asuinalueellemme Normal Sitelle, joka siis samalla on yksi yliopiston kampuksista. Tapasimme kasvatustieteiden laitoksen vaihtovastaavan Brynin, joka osoittautui aivan mahtavaksi mieheksi! Brynin avustuksella tutkailimme, mitä kursseja meillä on mahdollista keväällä opiskella ja mitä ei. Aivan kaikkia kursseja emme saaneet vielä eilen lukkoonlyötyä, vaan sovimme tapaamisen uudelleen tälle päivälle. Isoin ero Suomeen koskien kursseille ilmoittautumista on siinä, ettei mihinkään kursseille voi ilmoittautua internetissä. Kun olet ensin katsonut, järjestetäänkö haluamasi kurssi, täytyy sinun sen jälkeen etsiä käsiisi kurssin pitäjä ja pyytää tältä kohteliaasti suostumus kurssille osallistumisen hyväksymiseksi. "Please could you sign this form for me." --> "Thank you very much." Ja sitä rataa!

Illalla kaikille uusille vaihtareille oli järjestetty vapaamuotoisempi häppeninki paikallisessa Bar Unossa. Tarjolla oli herkullista ruokaa ja hanatuotteiden edullisuus yllätti (ei konkreettisesti :) ) ensimmäistä kertaa suomalaisen vaihtarin. Ruokailun yhteydessä oli helppo jutustella ja tutustua paremmin uusiin ystäviin, ja löysimme suomalaisten kanssa itsemme pian jenkkien ja saksalaisten pöydistä. Porukka oli rentoa ja mukavaa ja yhteinen sävel alkoi löytyä nopeasti. Loppuillaksi suunnistimmekin sitten porukalla vielä yläkaupungin baareja kiertelemään. Mahdolliset arvuuttelut suomalaisten englanninkielen taidoista sai jättää sille tielleen viimeistään siinä vaiheessa, kun jenkit ihmettelivät, kuinka voimme puhua niin sujuvaa englantia, vaikka oma kielemme on jotain ihan käsittämätöntä ja olemme niin kaukaa pohjoisesta kotoisin! Olihan se jopa lähes imartelevaa :)

Mutta siis tällä viisiin! Nyt täytyy lähteä lounastamaan ja sitten sumplimaan kurssijutut kuntoon. Sääkin näyttäisi olevan mitä mainion (vajaat +10astetta ja aurinko paistaa) joten mukava lähteä ulkoilemaan kohti keskustaa!

Palaamisiin,
Wili

Perilla!

Dodi!

Taalla sita sitten ollaan! Perilla Bangorissa! Matkakuulumiset talla kertaa ilman kotoista nappaimistoa, silla yliopiston nettitunnuksia ei saatu viela toimimaan. Onneksi ylioppilaskylan kirjastolle on kampilta matkaa 300m ja taalta loydettiin vapaita koneita.

Mutta siis, matkaan mahtui yhta jos toistakin!

"Kotimatka" alkoi eilenillalla noin kahdeksan maissa, kun tapasimme jyvaskylalaisen vaihtoystavani Tiian kanssa Helsinki-Vantaan lentoasemalla. Suomesta lahdettaessa Helsingissa oli sen verran kova lumimyrakka etta Easy Jettiamme joutuivat tunnin verran huoltamaan kiitoradalla ennen kuin paastiin ilmaan. Lentosaakin oli heikohko, joten alkuperaisesta aikataulusta olimme Manchesterin kentalla myohassa noin 1,5tuntia. Kentalta paasimme onneksi nopeasti bussilla Manun keskustaan, jossa pienen pyorinnan jalkeen loysimme tiemme hostellille. Nukkumaan taidettiin paasta joskus puoli kahdelta paikallista aikaa. Rauhaisaa younta riittikin sitten rapiat pari tuntia, jonka jalkeen allekirjoittanut herasi korvia vihlovaan aaneen suoraan huoneen ikkunan alta. Ilmeisesti  parkissa olleen auton varashalyttimet rupesivat soimaan ja melua jatkuikin sitten sellaiset puoli tuntia. En tosin tieda missa autoissa halyttimet noin pitkaan soi mutta mitaan muutakaan selitysta en keksinyt. Kun ujellus vihdoin lakkasi, ehti hiljaisuudesta nauttia noin viisi minuuttia, ennenkuin sama alkoi alusta. Yritin ikkunasta tiirailla mahdollisia murtoveikkoja mutta mitaan ei nakynyt. Oikea syy ujellukselle jai siis pimean peittoon mutta onnistuipa kuitenkin hienosti pilaamaan vasyneen matkamiehen younet.

Tana aamuna herailimme ajoissa ja nautimme yksinkertaisen mutta maittavan aamiaisen hostellillamme! Taman jalkeen suunnistimme Manchesterin juna-asemalla jossa tulostimme aikaisemmin varaamamme junaliput ja hengasimme hetken kaupungilla ennen Bangorin junan lahtoa.
Junamatka Manchesterista Bangoriin alkoi tasmallisesti ja aikataulussa. Kuitenkin Crewen asemalla jouduimme toteamaan Chesterin junan olevan myohassa reilut puoli tuntia. Tama tarkoitti sita, etta Bangorin juna Chesterissa ei luonnollisesti meita odottanut, ja jouduimme jalleen odottelemaan Chesterissa seuraavaa Bangorin junaa vajaan tunnin. Tuttua hommaa meille VR:n touhuun tottuneille, mutta ennaltakuullut tarinat Brittein saarten toimivasta junaliikenteesta joutuivat hieman epailyksen alle. Kuitenkin junailu sujui muuten leppoisasti ja illan jo hieman hamartyessa saavuimme Bangoriin.

Juna-asemalta otimme taksin ja haimme kamppien avaimet ja paasimme heti majoittumaan. Taksikuski oli leppoisa mies ja 10 minuutin matkan aikana ehdimme kerrata nopeasti pakettiin Suomen sotahistorian ja valitella kielivahemmistojen kohtaloita eri puolilla Eurooppaa!

Kamppa osoittautui positiiviseksi yllatykseksi. Tilat olivat siistit ja kalusteet hyvakuntoisia. Ensi toiksemme kavimme paikallisessa Hyper/Super-marketissa ostamassa kaikkea tuiki tarpeellista, kuten peitot, tyynyt, ruoanvalmistusainekset, adapterit, astiat ja muut hyodylliset tavarat! Keskustaan kaveli ylioppilaskylasta noin vartin verran joten kaukanapa ei siis yoelamankaan humusta olla!

Naapurit tulivat heti toivottamaan meidat lampimasti tervetulleiksi ja opastivat meidat hetkessa talon tavoille. Hieman ihmettelivat kun kerroimme olevamme neljannen vuoden opiskelijoita Suomesta. Itse olivat juuri muuttaneet ensimmaista kertaa kotoaan omilleen! Heh, on varmasti mielenkiintoista seurailla tyyppien itsenaistymisprosessia :) Mutta yhtakaikki, oikein iloisilta ja ystavallisilta vaikuttivat kaikki!

Nyt alkaa kirjaston kello nayttaa yhdeksaa, joka tarkoittaa puljun sulkeutumista! Tasta sit iltapalan laittoon ja ajoissa nukkumaan, jotta jaksaa aamulla yliopistolle tervetuliasmiitinkiin!

Palaan selkeamman kieliasun ja kuvien kanssa kehiin heti kun paasen kirjoittamaan blogia omalta koneeltani!

-Wili

Home is where your heart is

Home is where your heart is

Find where you belong, start to take control, show a little soul

Then you feel who you are

(The Sounds - Home is where your heart is)

Kyseinen biisi paukahti soimaan mp3-soittimessani kesäkuun lopulla vuonna 2009, kun hyppäsin Köpiksen junaan Tukholmassa ja starttasin interrail-reissun. Kappaleesta tuli lyriikoiden takia reissun oma tunnaribiisi, joka piti aina laittaa soimaan, kun kaupunki vaihtui.

Tänä aamuna viimeset pakkaukset sujuivat siis tuttujen sävelten tahdissa. Nyt on kaikki tavarat kasassa ja rinkka ja trolli-laukku odottaa eteisessä matkaa yhtä innokkaasti kuin meikäläinenkin.

Perjantain läksiäisbileet oli huikeet ja niistä iso kiitos vielä kaikille mukanaolleille! Huippua kevättä kaikille tänne koto-Suomeen ja kesällä taas nähdään! Son Moro!

-Wili

Kolme yötä lähtöön on, laskin aivan itse eilen!

Huh!

Näin se vaan aika mennä hujahtaa. Kaiken valmistelu- ja pakkausrumban keskellä ajatus pian koittavasta lähdöstä tuntuu koko ajan todellisemmalta. Vielä ei oikein osaa jännittää isommin, mutta eiköhän sitä sitten sunnuntai-iltana viimeistään aleta jännän äärellä olla, kun lentokone nousee ilmaan Helsinki-Vantaalta klo 21.30! Muut reissuun liittyvät valmistelut alkaa olla pikkuhiljaa kondiksessa. Tavarat odottaa sohvalla rinkkaan survomista ja kaikenmoiset liput ja kaavakkeet on hoidettu! Jeah!

Ennen lähtöä ehtii kuitenkin vielä vaikka ja mitä. Huomenillalla sanon kavereille morot läksiäismeiningeissä ja täräytän viimeset karaoket Freetimessa vähään aikaan! :)

Enemmän tarinoita luvassa sitten, kun on oikeasti jotain kerrottavaa. Mut onpahan nyt blogikin sit korkattu näin muodoin!

Palaamisiin!

Wales & Bangor, here I come!