Perilla!

Dodi!

Taalla sita sitten ollaan! Perilla Bangorissa! Matkakuulumiset talla kertaa ilman kotoista nappaimistoa, silla yliopiston nettitunnuksia ei saatu viela toimimaan. Onneksi ylioppilaskylan kirjastolle on kampilta matkaa 300m ja taalta loydettiin vapaita koneita.

Mutta siis, matkaan mahtui yhta jos toistakin!

"Kotimatka" alkoi eilenillalla noin kahdeksan maissa, kun tapasimme jyvaskylalaisen vaihtoystavani Tiian kanssa Helsinki-Vantaan lentoasemalla. Suomesta lahdettaessa Helsingissa oli sen verran kova lumimyrakka etta Easy Jettiamme joutuivat tunnin verran huoltamaan kiitoradalla ennen kuin paastiin ilmaan. Lentosaakin oli heikohko, joten alkuperaisesta aikataulusta olimme Manchesterin kentalla myohassa noin 1,5tuntia. Kentalta paasimme onneksi nopeasti bussilla Manun keskustaan, jossa pienen pyorinnan jalkeen loysimme tiemme hostellille. Nukkumaan taidettiin paasta joskus puoli kahdelta paikallista aikaa. Rauhaisaa younta riittikin sitten rapiat pari tuntia, jonka jalkeen allekirjoittanut herasi korvia vihlovaan aaneen suoraan huoneen ikkunan alta. Ilmeisesti  parkissa olleen auton varashalyttimet rupesivat soimaan ja melua jatkuikin sitten sellaiset puoli tuntia. En tosin tieda missa autoissa halyttimet noin pitkaan soi mutta mitaan muutakaan selitysta en keksinyt. Kun ujellus vihdoin lakkasi, ehti hiljaisuudesta nauttia noin viisi minuuttia, ennenkuin sama alkoi alusta. Yritin ikkunasta tiirailla mahdollisia murtoveikkoja mutta mitaan ei nakynyt. Oikea syy ujellukselle jai siis pimean peittoon mutta onnistuipa kuitenkin hienosti pilaamaan vasyneen matkamiehen younet.

Tana aamuna herailimme ajoissa ja nautimme yksinkertaisen mutta maittavan aamiaisen hostellillamme! Taman jalkeen suunnistimme Manchesterin juna-asemalla jossa tulostimme aikaisemmin varaamamme junaliput ja hengasimme hetken kaupungilla ennen Bangorin junan lahtoa.
Junamatka Manchesterista Bangoriin alkoi tasmallisesti ja aikataulussa. Kuitenkin Crewen asemalla jouduimme toteamaan Chesterin junan olevan myohassa reilut puoli tuntia. Tama tarkoitti sita, etta Bangorin juna Chesterissa ei luonnollisesti meita odottanut, ja jouduimme jalleen odottelemaan Chesterissa seuraavaa Bangorin junaa vajaan tunnin. Tuttua hommaa meille VR:n touhuun tottuneille, mutta ennaltakuullut tarinat Brittein saarten toimivasta junaliikenteesta joutuivat hieman epailyksen alle. Kuitenkin junailu sujui muuten leppoisasti ja illan jo hieman hamartyessa saavuimme Bangoriin.

Juna-asemalta otimme taksin ja haimme kamppien avaimet ja paasimme heti majoittumaan. Taksikuski oli leppoisa mies ja 10 minuutin matkan aikana ehdimme kerrata nopeasti pakettiin Suomen sotahistorian ja valitella kielivahemmistojen kohtaloita eri puolilla Eurooppaa!

Kamppa osoittautui positiiviseksi yllatykseksi. Tilat olivat siistit ja kalusteet hyvakuntoisia. Ensi toiksemme kavimme paikallisessa Hyper/Super-marketissa ostamassa kaikkea tuiki tarpeellista, kuten peitot, tyynyt, ruoanvalmistusainekset, adapterit, astiat ja muut hyodylliset tavarat! Keskustaan kaveli ylioppilaskylasta noin vartin verran joten kaukanapa ei siis yoelamankaan humusta olla!

Naapurit tulivat heti toivottamaan meidat lampimasti tervetulleiksi ja opastivat meidat hetkessa talon tavoille. Hieman ihmettelivat kun kerroimme olevamme neljannen vuoden opiskelijoita Suomesta. Itse olivat juuri muuttaneet ensimmaista kertaa kotoaan omilleen! Heh, on varmasti mielenkiintoista seurailla tyyppien itsenaistymisprosessia :) Mutta yhtakaikki, oikein iloisilta ja ystavallisilta vaikuttivat kaikki!

Nyt alkaa kirjaston kello nayttaa yhdeksaa, joka tarkoittaa puljun sulkeutumista! Tasta sit iltapalan laittoon ja ajoissa nukkumaan, jotta jaksaa aamulla yliopistolle tervetuliasmiitinkiin!

Palaan selkeamman kieliasun ja kuvien kanssa kehiin heti kun paasen kirjoittamaan blogia omalta koneeltani!

-Wili