Viikonloppu sai lähes parhaan mahdollisen aloituksen, kun suuntasimme eilen ensimmäistä kertaa porukalla Bangorin yöhön ja clubeille. Lähipubithan oli tietysti ehditty jo kiertää aikaisempina iltoina, mutta nyt oli aika tsekata, kuinka bangorilaisnuoriso taitaa biletyksen jalon taidon. Iltamme alkoi Veeran kotoisasta kattohuoneistosta, jonka totesimme hivenen ahtaaksi isolle porukallemme. Suuntasimmekin kulkumme siis hyvissä ajoin High streetille (paikallinen pääkatu) etsimään yökerhoja. Sattumalta kadulla tallusteli vastaamme Jimi Hendrixin näköinen pörröpää, joka möi ennakkolippuja tämän vuoden ensimmäisiin Undergrad-bileisiin. Kaveri vakuutti juhlien olevan parhaat mitä kaupungista sinä iltana löytyy, joten uskoimme häntä ja ostimme koko porukka piletit partyihin! Pienen etsinnän jälkeen löysimme itsemme clubin edestä, jossa olikin jo aikamoinen jono odottamassa sisäänpääsyä. Päästyämme lopulta sisälle koko porukalle valkeni nopeasti, mistä brittinuorison juhlinnassa on kysymys. Tanssilattia oli pullollaan noin parikymppisiä brittinuoria, joille edulliset vodkamixerit olivat jo ehtineet selvästi antaa lisää puhtia. Naispuoleisten juhlijoiden pukeutumistyyli oli uskomattoman yhdenmukainen ja yksinkertainen: juuri ja juuri kriittiset paikat peittävä, kammottavan timmi minihame ja jalassa kammokorkkarit. Huh. Näky herätti porukassamme hilpeyden ja hämmennyksen rajamailla kulkevia tunteita. Lisäksi paikallisten miesjuhlijoiden käytös vaikutti äkkiseltään varsin alkukantaiselta. Mitä ihmeellisempää karjuntaa ja röhkimistä kuului joka puolelta, kun uroot yrittivät tehdä vaikutuksen kanssajuhlijoihin. Aika viidakon meininkiä :) Emme kuitenkaan viitsineet jäädä koko illaksi arvostelemaan paikallisten juhlimistapoja, vaan suuntasimme alakerran isolle tanssilattialle pogoilemaan. Yökerho täyttyi noin tunnissa aivan ääriään myöten täyteen ja tunnelma oli sanalla sanoen vaikuttava. Suomalaisiin yökerhoihin verrattuna musiikki soi ehkä tuplasti kovemmalla ja ensivaikutelman mukaan yökerhossa ei tunnettu käsitettä "ylin sallittu ihmismäärä". Kaiken kaikkiaan meininki oli varsin mahtava ja aina yleensä clubitukseen kovin kriittisesti suhtautuva suomalainen wannabe-rokkarikin intoutui porukan mukana unohtamaan angstinsa ja heittäytymään mukaan biletykseen! :)
Ilta oli siis erittäin onnistunut ja tänä aamuna uni maittoikin pitkään. Puolen päivän jälkeen lähdimme porukalla tutustumaan merenlahden toisella puolella sijaitsevaan Menain kylään, jonne pääsi suurta ja mahtavaa Menai bridgeä myöten. Löysimme siistin ja tunnelmallisen kiinalaisen ravintolan lounaspaikaksemme. Oli hienoa päästä syömään ensimmäistä kertaa kunnolla jotain muutakin kuin vain hampurilaisia ja fish&chipsejä. Kolmen ruokalajin lounas maksoi vain 7,5puntaa per henkilö ja ruokaa oli todellakin riittämiin. Lounaan jälkeen hörpimme vielä kahvit läheisen leipomon konditoriassa ja jäimme vielä hetkeksi tutkimaan Menain katuja ja tienoita ennen paluuta takaisin kotiin Normal sitelle!
Viikonloppu jatkuu tänään iltamenoilla Bar Unossa, jossa ajattelimme jälleen porukalla pistäytyä. Lisäksi saksalainen Antonia kertoi kuulleensa Patrics-pubin Karaoke-iltamista, jotka ainakin tällaisen suomalaisen karaokehullun korvaan kuulostavat kohtuullisen mielenkiintoisilta. Tosin Alangon Taiteilijaelämää täältä taitaa olla turha etsiä :)
Mutta näin se vaan on homma täällä lähtenyt hienosti käyntiin ja porukkamme on muodostunut varsin kiinteäksi jo heti alussa. Aina kun jotain jossain tapahtuu, joku pitää aina huolen, että kaikille menee viesti perille! Tykkään!
Maanantaiaamuna sitten edessä lukukauden aloitus. Jänskän mahtava homma! Hellurei vaan!
-Wili
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti