Tämänkertaista otsaketta ei tarvinnut kauan pohtia. Sen verran mielenkiintoisia olivat sääolot männä viikolla, että talvipakkasiin tottunut suomalaisjuippi ei oikein tiennyt miten päin olisi. Paikallisia kelejä voisi luonnehtia sanalla "yllättävä". Koskaan ei aamuisin voi ennustaa, minkäjaista säätä on päiväksi odotettavissa. Vaikka kuinka aurinko paistaisi pilvettömältä taivaalta yhdeksältä aamulla, kymmeneltä voi jo sataa vettä kuin sieltä Esterin kuuluisasta rööristä. Tuulet vaihtelevat myös täysin tyvenestä lähes myrskylukemiin hyvin pienin varoitusajoin. Niin, tämä on tosiaan tätä Brittien talvea. Kyllähän nämä säät tilasi itselleen jo hakulappua aikanaan täytellessään, joten en nyt ala tässä turhasta nipottamaan. Sateenvarjoja saa kaupasta ja myrskyn jälkeen on usein onneksi poutasää!
Viime viikko vierähti taas melkoista vauhtia. Edellinen postaus olikin näköjään ajalta ennen elokuvaa. Siis meidän elokuvareissua. Läheiseen Llandudnon kaupunkiin körötteli junalla vartin verran ja edestakaisesta lipusta köyhtyi reilun 3 punnan verran. Leffateatteri oli uudenkarhea, iso ja varsin viihtyisä. Black Swan oli rainan nimi ja piletti maksoi 5,60 puntaa. Suurin piirtein siis samalla hinnalla koko reissusta selvisi kuin Jyväskylän Fantasian näytännöistä. Täkäläinen omituisuus (tai on kuulemma saksassakin saatavilla) olivat sokerilla maustetut popparit, jota myötiin varsinaiseen kiskurihintaan (6 puntaa Combo-setti). Itsehän en tähän hulluuten mukaan lähtenyt vaan sain maistiaisia kavereilta. En tykännyt yhtään. Hyhhyi. Mut niin, leffa oli aivan loistava. Tulee varmasti jatkossakin lähdettyä elokuvista nauttimaan!
Viime viikonlopun päätteeksi istahdimme pienellä saksalais-suomalais-luxemburilaisporukalla kahvikupposen ääreen ja loihdimme aikaslailla maukkaan suunnitelman tulevaisuudessa siintävälle kevätlomalle! Keskustelun ja suunnittelun tuloksena oli 12 päivän mittainen trippi Irlantiin ja Skotlantiin! Matka starttaa huhtikuun 9. päivä lauttamatkalla Holyheadista (rannikkokaupunki Bangorin vieressä) Dubliniin, josta suoraan jonkinmoiselle kiertomatkalle Irlannin itärannikolle ja sisämaahan. Kolmen päivän seikkailemisen jälkeen takaisin Dubliniin, jossa poppoomme täydellistyy saksalaisen Jillin saapuessa kaupunkiin. Dublinissa kolme päivää pööpöiltyämme hyppäämme lentokoneeseen ja päräytämme Glasgowhon, Skotlantiin. Glasgown jälkeen suuntaamme vielä sitten Edinburghiin kolmeksi päiväksi ennen paluuta takaisin Bangoriin! Tsaijai, voi tulla kohtalaisen järisyttävä ja hieno reissu! :)
Muitakin reissuja on tullut suunniteltua! Maaliskuun ensimmäisenä viikonloppuna meikäläinen suuntaa ekaa kertaa Lontooseen ja melkoisen innokkaasti reissua odottelen. Mukaani lähtevät espanjalaiset Jesus ja Ines, italialainen Federica ja saksalaiset Julia ja Laura. Laura ja Julia ovat vanhoja Lontoo-konkareita, joten oppaat on sitten näpsäkästi omasta takaa mukana. Onnistuimme saamaan meno-paluu-junalipun vaivaiseen 30 punnan hintaan, mikä on 4 kertaa vähemmän kuin matkustuspäivänä mahdollisesti ostetut liput. Nää brittiläiset junayhtiöt kyllä osaa tän venkoilun. Halvan lipun halutessaan siis kannattaa olla ajoissa asian tiimoilta liikenteessä. Lontoon visiitin ehkä kirkkaimpana helmenä loistaa meikäläisen vinkkelistä Queen-musikaali "We Will Rock You" Dominion Theatressa! Sen verran ylistäviä arvioita olen musikaalin nähneiltä ystäviltäni kuullut että odotusten voisi kuvailla olevan jumbojetin matkalentokorkeuksissa!
Ennen kuin mennään liiaksi tuleviin seikkailun, kerronpa tähän väliin muutaman sanasen eilisestä Liverpoolin reissusta. Kyseessä oli siis History & Culture of Wales- kurssin fieldtrip. Viikon toinen aurinkoinen päivä ei olisi voinut parempaan väliin sattua. Liverpooliin ehdittyämme oli ensimmäisenä ohjelmassa Liverpoolin anglikaaniseen katedraaliin tutustuminen. Mykistävä paikka. Kyseessä siis maailman suurimpia katedraaleja ja sen kyllä huomasi joka kulmasta. 100 metriä korkea katedraalin torni on korkein koko maailmassa ja 66m korkeudella kumajavat kellot maailman suurimmat laatuaan. Pieneksi harmiksemme torni oli remonttitöiden vuoksi väliaikaisesti vierailijoilta suljettu, joten mehukkaat maisemakuvat jäivät tällä kertaa haaveeksi. Ikimuistoinen mesta silti, ehdottomasti.
Heti perään katsastimme myös kaupungin toisen tunnetun maamerkin, katolisen Metropolitan-katedraalin. Kummallisin kirkko/katedraali, minkä olen koskaan missään nähnyt. Lievästi ilmaistuna moderniin tyyliin rakennetun katedraalin sisusta toi mieleeni pikemminkin Sedu Koskisen yökerhon kuin Herran huoneen. Päätelkääpä itse kuvien perusteella.
Katedraalien jälkeen olikin sitten vuorossa eniten odottamani vierailukohde - Beatles-museo. Huh, vaikea on sanoiksi pukea, kuinka mielenkiintoinen ja innostava paikka oli kyseessä. Upeasti organisoitu ja toteutettu kiertomatka Beatlesin maailmaan sen syntymästä loppuun saakka, täydellisen tarkkoja henkilökuvauksia ja -tarinoita unohtamatta. Eräs hauska detalji Beatlesin ja anglikaanisen kirkon yhteydestä kerrotakoon tähän väliin: Viime vuosisadan aikana anglikaanisen katedraalin kuoroon pyrkineistä valittiin koelaulujen perusteella jokainen pyrkijä, yhtä lukuun ottamatta. Tämän reputtajan ihmiskunta tuntee nimeltä Paul McCartney. Tosin historian myöhemmässä vaiheessa kirkkokuoron ovet aukesivat Paulillekin ja hän onkin tehnyt musiikkia yhdessä kuoron kanssa.
Kaikkinensa The Beatles Story oli parhaimpia museoita, missä olen koskaan vieraillut. Rajallisen aikamme vuoksi jokaista kiveä en luonnollisesti ehtinyt kääntää, joten täytynee palata maailman parhaan yhtyeen juurille vielä toistekin!
Reissun vapaa-ajan osuus jäi tiiviin ohjelman vuoksi aika minimaaliseksi, mutta se ei oikeastaan allekirjoittanutta haitannut. Ehdimme nauttia sangen terveellisen Burger Kingin mättöaterin ennen kotimatkalle lähtöä. Nopean vilauksen perusteella Liverpool näyttäytyi mahtavassa valossa. Onneksi ei tarvitse odottaa kahta viikkoa pitempään sinne palaamista! Silloin meininki on urheilu- ja jalkapallopainotteinen ja matkaseurana Miikkis-ystävä Suomesta. Mutta siitä tuonnempana sitten enemmän!
Muista viikon mainitsemisen arvoisista asioista lyhyesti:
* Tiistainen kävelylenkki lähiseudun komeissa maisemissa. Arska paistoi ja maita&mantuja nuuhkiessa kävelymatkaa kertyi huomaamatta 15 kilometrin verran. Läheinen viidakkopuisto liskoineen ja lintuineen oli vielä harmittavasti suljettu mutta sinne sitten myöhemmin kevään aikana!
* International Student Gala perjantai-iltana oli odotuksiin nähden aikamoinen pettymys. Ideahan oli hieno: koota mahd. moni yliopiston vaiho-opiskelija yhteen ja ihastelemaan erinäköisiä esityksiä eri kulttuurien edustajilta. Juhlapaikkana toimi juhlava Yliopiston vanha juhlasali (siis juuri se Tylypahkan juhlasali). Paikalle änkesikin varovaisen arvion mukaan reilut 600 vierasta ympäri maailman, mikä oli "hivenen liikaa". Ruoka- ja juomatarjoilut loppuivat ensimmäisen viiden minuutin aikana ja itse onnistuin kääntämään kokonaisen keksin, jossa oli päällä jotain jännää tahnaa. Illan ohjelma koostui 25:sta musiikki- ja tanssipainotteisesta esityksestä, joista ehkä 90% tuli Kiinasta. Minkäänlaista äänitekniikkaa saliin ei oltu hommattu vaan laulut laulettiin puhujanpöntön langattomasta mikistä ja musat soitettiin cd-levyltä niin pienellä volyymilla, että hädin tuskin yläparvelle kuuli, mistä kappaleesta on kysymys. Eniten kuitenkin ärsytti yleisön todella väliinpitämätön asenne esiintyjiä kohtaan. Vaikkei jokaista esitystä selvästikään oltu harjoiteltu viikko tolkulla ja toiminta lavalla oli välillä hieman epämääräistä, jokainen lavalle rohjennut esiintyjä olisi kyllä ansainnut osakseen yleisön huomion ja hiljaisuuden. Oli kauheata hommaa kuunnella kiinalaisen kaverin (oikeasti virtuoosimainen pianisti) herkkää ja tunteikasta soittoa mikittämättömällä flyygelillä, kun yleisö puhui omiaan päälle ja vain harva ymmärsi kunnioittaa artistia pitämällä oman suunsa kiinni esityksen ajan. Toivottavasti jollain muulla paikalla olleella jäi illasta parempi maku suuhun. Meidän jengillä ei jäänyt.
* Viimeisenä on pakko mainita eilisiltainen karaoke-reissu lähipubiin. Vaihtarikaverit löysivät biisilistalta yhden ainoan suomalaisen biisin ja kyseessähän oli sitten Lordin Hard Rock Hallelujah. Luonnollisesti he ystävällismielisesti pakottivat meikäläisen estradille ja paikallinen, huomattavasti kevyempään ja heidän mielestään selkeästi kauniimpaan musiikkiin tottunut yleisö sai aimo annoksen ihmeteltävää. Ainakin meidän jengillä oli hulvattoman hauskaa, kaikista en mene takuuseen. Mutta tulipahan täräytettyä sitten ihan tämänvuotisen euroviisuedustajan valinnan kunniaksi Briteiltä korvat lukkoon, muahaha!
Näin sitä vaan taas tarinoitavaa oli riittämiin. Ihan varmasti jäi jotain sanomatta, mutta tässä nyt päällimmäiset fiilikset näin viikonlopun päätteeksi. Huomenna jälleen uusi viikko ja uudet kujeet!
Halipatsuippa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti