JouJou!
Edellisestä päivityksestä ehtikin sitten näköjään melkein viikko vierähtää. Näin se vaan taas aika liitää. Menneeseen viikkoon mahtui jälleen kerran jos jonkinlaista touhuilua ja pööpöilyä Bangorin hoodeilla. Aikaisemmasta poiketen en nyt käy kronologisesti joka päivää läpi, vaan täräytän viikon highlightit pöytään määräisen epämääräisessä järjestyksessä!
The History & Culture of Wales
Sain vaihdettua taannoin mainitsemani ikääntyneiden yliopiston kurssin kaikeksi onneksi tähän kurssiin ja ensimmäinen luento sattui heti maanantaille. Kurssi oli pääsääntöisesti tarkoitettu Central Collegen jenkkivaihtareille, mutta onneksi myös meikäläinen huolittiin messiin. Kyseisen kurssin ajatuksena on siis tutustuttaa opiskelijat Walesin historiaan, kulttuuriperinteeseen sekä paikallisen kansallisidentiteetin rakentumiseen. Kurssin vetäjänä toimii kalju vitivalkopartainen herrasmies, joka on jo parinkymmenen vuoden ajan johdattanut ulkomaisia opiskelijoita Walesin kulttuurin ja historian lähteille. Kyseessä on varsinainen huumoriveikko, joka heti luennon alkuun täräytti karttakepillä navakasti työpöytänsä reunaan ja kyseli opiskelijoilta viimeisimmät pubikokemukset. Kurssiin kuuluu myös useita Fieldtrippejä, joiden myötä pääsemme tutustumaan Walesiin yhä syvemmin ja monipuolisemmin kevään aikana. Ensimmäinen reissu on luvassa ensi lauantaina, jolloin matkaamme Liverpooliin. Päivän ohjelmassa luvassa mm. Beatles-museoon ja pariin katedraaliin tutustumista. Tsaijai!
Tähän väliin muutama luennolla opittu tiedon jyvänen Walesista:
* Walesin asukasluku on noin 3.1 miljoonaa.
* Walesin lammasluku on noin 11 miljoonaa.
* 700,000 walesilaista puhuu äidinkielenään kymrin kieltä.
* Jos Walesin maaperän tasoittaisi sileäksi, peittäisi se koko Englannin kolminkertaisesti.
* 25% koko Walesin pinta-alasta on 1000m merenpinnan yläpuolella.
* Tyypillisimmän stereotypion mukaan walesilaiset rakastavat rugbya, oluen juomista ja kuorossa laulamista.
Ettäs sen tiedätte!
Bangor University's Music Society and Choir
Tulipa sitten liityttyä Bangorin yliopiston opiskelijakuoroon. Kuulin kuoroharjoituksista ensimmäistä kertaa opiskelijamessuilla pari viikkoa sitten ja päätin uteliaisuuttani lähteä katsastamaan, minkäjaisesta meiningistä on kyse. Kuoron harjoituspaikkana toimii yliopiston päärakennuksen juhlasali, joka tuo vahvasti mieleen Tylypahkan suuren ja mahtavan juhlasalin. Kuorossa laulaa noin 60 opiskelijaa, joten ihan pienestä poppoosta ei ole kyse. Harjoituspaikalle päästyäni minulle tyrkättiin suoraan nuotit kouraan ja ohjattiin takaoikealle bassorivistöön. Meininki oli oikein leppoisa ja kuorotoverit lupsakkaa sakkia. Aloitimme heti kättelyssä kevätohjelmiston treenaamisen. Ilmeisesti luvassa on siis pari konserttia lukukauden lopussa. Aluksi hieman pelkäsin, että ohjelmistossa on haltijakielellä laulettavia perinnesävelmiä, mutta ainakin ensimmäisissä treeneissä ihan englannin ja U2:sen kielellä mentiin :)
Ainiin ja täytyy tässä vaiheessa mainita se, että kaikki opiskelijaklubi- ja järjestötoiminta on täällä maksullista. Kuoron kohdalla lukukausimaksu oli 5 puntaa, joka nyt mielestäni ei ihan kauheasti ole. Kuoro taitaakin olla ainoa klubi, johon osallistumiseen ei tarvitse maksaa erikseen Student Union Cardia. Kaikenlaisiin urheilu- ja kulttuuriklubeihin mukaanpääsyyn pitää siis opiskelijan maksaa klubin oman lukukausimaksun lisäksi Student Union Card-maksu, joka on vajaat 20 puntaa. Hieman rahastukselta haiskahtaa meikäläisen nokkaan mutta eipä tarvitse siitä itselläni sen kummempia stressata!
Lentopalloilua
Keskiviikkoiltana lähdimme tsekkaamaan yliopiston lentopalloklubin harjoitusvuoron. Mielikuva rennosta ja harmittomasta pelailusta murskaantui heti kättelyssä, kun klubin ohjaaja/valmentaja/traineri/mikä-ikinä-liekään aloitti homman juoksuttamalla porukkaa ja möykyttämällä iskulyöntejä täysillä päin näköä. Trainerityyppi oli siis japanilainen kaiffari nimeltä Kim, ehkä noin 150cm pitkä Duracel-pupu, joka huusi, heilui, hyppi ja karjui hoputtaessaan porukkaa parempiin suorituksiin. Kahden tunnin vuorosta noin 1,5 tuntia käytettiin siis tekniikkavalmennukseen (vastaanotot hihalyönnein ja sormilyönnein, iskulyönnit molemmilta puolin ja pelikuviot), jonka jälkeen loppuaika pelattiin kahdessa porukassa, naiset omassa ja miehet omassa. Allekirjoittaneella oli hieman pieni olo kaksimetristen hujoppien keskelle, jotka selvästi myös aikaisemmin olivat olleet lajin kanssa enemmänkin kosketuksessa. Jos homma ei toiminut kentällä, Kim komensi lähes välittömästi kentän sivuun harjoittelemaan sormilyöntejä yksin seinää vasten! Hah, aivan mahtava kaveri! Kim luuli allekirjoittanutta pitkään saksalaiseksi ja komennot ja huudot tulivatkin sitten aina vähintään yhtä tönköllä germaanikielellä, mitä itse taidan sopertaa. Kun sitten lopulta ehdin ilmoittamaan olevani Suomesta, oli vastaus seuraavanlainen: "Oh my God, The Scandinavians again, Fuuuuuuuck!" :D Hauskaa oli ja hikoiltua tuli kuin Pedagon sählyvuorolla konsanaan. Täytynee vakavasti harkita osallistumista jatkossakin, katsotaan nyt miten aikaa ja energiaa tähän rääkkiin riittää.
Brittein saarten ilmasto
Noniin, tulihan sekin sitten viimein, nimittäin sade. Ja kaupan päälle vielä pirun navakka tuuli. Loppuviikon aikana kävelymatkat kotikolosta yliopistolle ja keskustaan olivat melkoista taistelua ja kitistelyä. Ihan Australian lukemille ei onneksi täällä olla päästy mutta hieman jännää oli tallustella keskustaa kohti puiden kaatuillessa ympärillä ja lampaiden lennellessä pitkin peltoja. (Noeiva, ton lammashomman keksin mut puita kyllä kaatu :D )
Kurja sää pilasi tavallaan osaltamme myös tämän päivän, sillä olimme suunnitelleet lähtevämme heti aamusta naapurikaupunkiin Llanduddnoon tutustumaan. Noh, parempia kelejä odotellessa.
Mut Buenos tordesta vaan, säästä huolimatta viikko oli vähintäänkin Let's go (kyllä, Putousta ollaan täältäkin käsin seurattu) ja tänä iltana menemmekin sitten porukalla leffaan viereiseen kaupunkiin. Huomispäiväksi odotettavissa opiskeluhommia ja illaksi Irlannin ja Skotlannin matkan suunnittelua huhtikuulle!
Palaamisiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti