Vaikka aikaa edellistä päivityksestä on kulunut tuskin silmänräpäystäkään, on tähän väliin pakko heittää pieni hehkutus-iloitsemis-tuuletus-postaus! :) Etukäteen jo pahoittelut tulevan tekstin sisältämistä lukuisista positiivissävytteisistä adjektiiveista (alkanevat pian kokea jo inflaatiota), mutta minkäs teet kun kesä tulee ja elämä on melkoisen makoisaa!
Tuntuu absurdilta todeta kevään olevan tulossa helmi-maaliskuun vaihteessa, kun on tottunut kotopuolessa hiihtelemään huoletta vielä pääsiäislomilla. Kuitenkin viime aikojen lämpimät ja aurinkoiset kelit ovat siinä määrin hellineet, että Walesin kansalliskukkaset, Daffodilit eli keltanarsissit, ovat alkaneet komeasti kukkimaan ja luonto on muutenkin alkanut näyttää kivasti kesäiseltä pitkän harmaan ja sateisen rupeaman jälkeen. Aijettä!
Eilen Walesissa juhlittiin Pyhän Davidin päivää (paikallisittain St. David's day), joka on siis Walesin suojeluspyhimyksen kunniaksi vietettävä juhlapäivä. Katukuvassa juhlapäivä näkyi monin tavoin. Monen naisen rintamusta koristi juurikin keltanarsissin tai purjon (englanniksi leek, myöskin walesiläisyyden symboli) kukka ja ties minkäjaisia esityksiä ja tapahtumia järjestettiin kaupungilla. Kuorollammekin olisi ollut keikka keskustan Supermarketissa, mutta valitettavasti huvi meni itseltäni sivu suun päällekkäisten opintojen vuoksi. Hyvin olivat kuitenkin tyypit hoitaneet homman kotiin, sillä illalla kuorotreeneissä maisteltiin hieman kuohujuomaa keikan ja juhlapäivän kunniaksi. Täkäläisille kyseinen juhlapäivä näytti olevan siis varsin tärkeä.
Eilen innostuin myös tempaisemaan toistaiseksi pisimmän juoksulenkin tähän mennessä. Kipittelin aikaisemmassa postauksessani mainitsemaani Llanfairpwllgwyngyllgogerychwyrndrobwllllantysiliogogogochn kylään ja paluumatkalla tein vielä pienen kiekan omilla kulmilla. Puolitoista tuntia vierähti lähes huomaamatta. Erityisen maukkaan juoksulenkistä teki sitä säestänyt taustamusa. Kiitos paikallisen musiikkitelevision, Rihanna, Gaga ja muut täkäläiset kestosuosikit ovat alkaneet pursuta jo allekirjoittaneen korvista ulos. Niinpä latasinkin vanhan ja luotettavan mp3-soittimeni täyteen suomalaisen raskaan sarjan pioneerien teoksia. Kyllähän oli nättiä huhkia menemään Stam1inan, Amorphiksen ja Children of Bodomin tahdissa. Eipä ole kotimainen heavy kuulostanut hetkeen yhtä maukkaalle! :)
Maanantai-illan luennolla tempaista täräytin myös ensimmäisen "tenttini" täällä. Lainausmerkit siksi, että kyseessä oli välikokeen kaltainen testi Walesin historian- ja kulttuurintuntemuksesta. Kurssin lehtori oli antanut meille etukäteen listan sanoista ja asioista, jotka tavalla tai toisella ovat walesiläiselle kulttuurille merkityksellisiä. Testissä meidän oli siis määrä lyhyesti selittää jokaisen sanan merkitys ja kytkös Walesin historiaan / kulttuuriin. Paperille tuli rustailtua reilun parin sivun verran tarinoita muun muassa rugbystä, lampaista, hiilikaivoksista, kukista, kuorosta, kelttiläisyydestä ja punaisesta lohikäärmeestä. Hyvä fiilis jäi kaikin puolin. Tiian kanssa on tullut usein fiilisteltyä, kuinka hyvä säkä meillä kävi kun kyseinen kurssi saatiin. Jenkkien kanssa on tosi leppoisaa ja kurssin useiden fieldtrippien kautta oppii tuntemaan lähiseutua ehkä miljoonaa kertaa paremmin kuin yksin seikkaillessa. Tykkään!
Toinen syy nopealle blogipäivitykselle oli myös tuleva Lontoon matka, jolle starttaamme huomenna puolen päivän maissa saksalaisen Julian, itävaltalaisen Lauran ja espanjalaisten Jesuksen ja Ineksen kanssa. Perjantaina Lontoossa poppooseemme liittyy vielä italialainen Federica. Neljän päivän reissun ohjelmassa on kaupungin nähtävyyksien töllistelyä ja ehkä kirkkaimpana helmenä itselleni Queen-musikaali We Will Rock You Dominion-teatterissa. Voin kertoa, että hieman alkaa poltella jo :)
Näihin tunnelmiin ja kuviin on hyvä päättää tällä erää. Ensi viikolla kerrottavana jälleen luultavasti monenmonta stooria Lontoosta ja ehkäpä muualtakin!
Voikaa ja eläkää hyvin!
-Wili
Ainii ja tässä vielä niitä kuvia, joihin on hyvä lopetella :)
Yksi koko Walesin vanhimmista rakennuksista, The monastery at Penmon. Ikää noin 1000 vuotta.
St. Seiriolin pyhä lähde
Näkymiä The Marquess of Anglesey's Columnin huipulta. Kauempana Menai Bridge, lähempänä The Britannia Bridge
Rakkauden rannalla. Llanddwynin huikeat sannat ovat useiden rakkaudenkipeiden vaeltajien pyhiinvaelluskohde.
Oon lueskellu tätä sun blogia jo pitkään, ei vain ole tullut kommentoitua.. Kiva lukea ja katsella kuulumisia! :) Ja kovasti alkaa jo kuumottaa oma Skotlannin reissu toukokuussa!
VastaaPoistaKäytiin viime kesänä kattoo samainen Queenin musikaali, eikä ollut turha reissu! :) Ihan huikee show, vaikka juoni olikin vähän kökkö (nyt voi kai jo sen verran spoilata..) Mutta musiikkihan siinä olikin pääasia, ei niinkään taustalla oleva tarina. Toukokuussa pakko käydä taas katsomassa joku mestariteos..
Aurinkoisia kevätpäiviä, pidä hauskaa! :D