Jälleen on todettava, että näin se vain aika rientää. Pasilan kolmas tuotantokausi päättyi viime maanantaina ja sen myötä joka tiistaiaamuinen Pasila-aamupalaperinteeni. Mitenkäs sitä nyt sitten lopun kevään selviää?! Pahuksen YLE-areena ja muut kotimaiset netti-teeveet kun ette voi näyttää muita kotimaisia sarjoja kotimaan kamaran ulkopuolella. Noh, onneks youtubesta voi aina katsella Kummeleita! :)
Siinäpä olikin oikeastaan viime tärkeimmät. Hah, noeivaine! Vaikka jos mitä mahtui viime viikkoonkin. Itse asiassa niin monenmonta juttua etten jaksa kaikkia alkaa tässä järjestyksessä läpi kelailemaan. Menkäämme siis mieleni ja ajatuksenjuoksuni mukaan.
Viikko sitten torstaina sain vieraita kotopuolesta, kun porukat saapuivat visiitille Bangoriin. Aikansa olivatkin saaneet kotiovelta Suomussalmelta tänne matkustaa. Suunnilleen 14 tunnin matkustamisen jälkeen ei Bangorin yöelämä juuri matkalaisia enää houkutellut. Intialaisen illallisen jälkeen peti kutsui niin matkalaisia kuin allekirjoittanuttakin. Seuraavana päivänä oli vuorossa opastettu Bangor-kierros by Vili ja porukoille tulivat tutuiksi niin meikäläisen puhtoinen kotikolo kuin kaupungin katedraali ja museokin! Myös kaupungin parhaat pubiruoat tuli testattua ja illan päätteeksi napostelimme mahamme täyteen letturavintolan herkkuja. Lauantaina suuntasimme hyvissä ajoin aamusta Chesteriin, jossa päivä vierähti paikallisiin nähtävyyksiin tutustuessa. Äeti taisi ehtiä jopa kaupoillekin!
Sunnuntaina porukat jatkoivat matkaansa Lontooseen ja meikäläinen uppoutui loppupäiväksi kitaransoiton ihmeelliseen maailmaan. Lievittääkseni soitteluikävääni lainasin saksalaiselta Annalta akkarin muutamaksi päiväksi käyttööni. Aiaiai kun soittelu maistui pahuksen hienolle! Illan päätteeksi kävin luikauttamassa parit biisit Greek Pubin akustisissa jameissa. Rock.
Alkuviikko meni pitkälti nenä kiinni tietokoneen näytössä ja powerpoint-esityksen väsäämisessä. Viimeistelin myös yhden toisen nettitutkimuksen yhdelle kurssille ja kävin ostelemassa erinäköisiä tavaroita erään kurssiin lopputehtävää varten, jonka ideana on suunnitella "creativity box" päiväkoti- ja esikouluikäisille lapsille. Laatikko on nyt enää päällystämistä vaille valmis ja maanantaina pitäisi sitten tuotosta esitellä kurssin loppuseminaarissa. Kuten jo viime kerralla mainitsin, kurssien luennot ja demot loppuvat siis tulevalla viikolla. Keskivikkona on omalla kohdallani koko kevään viimeisen luennon vuoro. Kaikkea sitä. Viikon päästä alkavan, lähes kuukauden kestävän kevätloman jälkeen jäljellä on enää viimeisten esseiden ja kurssitöiden palautuksia ja kesäkuun alkuun mennessä kaikki on meikäläisen vaihdon osalta paketissa. Huhhuh. Ajatus Suomeen paluulta tuntuu samaan aikaan oudolta, jännältä ja myös mahtavalta, sillä heti kärkeen meikäläistä odottaa koulutus- ja suunnittelupäivät maailman parhaassa työpaikassa ja -ympäristössä, Akkiksessa! Noh, mutta fiilistellään näitä sitten vielä lisää myöhemmin!
Viime keskiviikkona järkkäsimme Suomi-tiimin kanssa muille vaihtareille Suomi-illan. Olimme Veeran kanssa laatineet porukoillemme ostoslistaa kotimaisista perinneherkuista ja saimmekin kokoon vallan mukavan menun! Aloitimme kokkailun Veeran kanssa jo heti keskiviikkoaamusta. Pariin kertaan tuli naurettua, että piti tulla Walesiin asti oppiakseen karjalanpiirakoiden tekemisen! Vaikkei kummallakaan juuri aikaisempaa kokemusta riisipiirakoiden tekemisestä ollutkaan, onnistuimme urakassa mielestämme vähintäänkin kiitettävästi! Riisipiirakoiden lisäksi pyöräytimme vielä viitisenkymmentä pullaa, heh!
Edellämainittujen herkkujen lisäksi illan Suomi-pöydästä löytyi Vaasan ruispaloja poromakkaran kera, juustoleipää lakkahillolla, kuivattuja marjoja, pakastettuja karpaloita, Fazerin sinistä, salmiakkia ja mämmiä! Varsinkin mämmi sai osakseen ansaittua huomiota, eikä kukaan herkkua maistamaan rohjenneista pitänyt kokemusta epämieluisena. Ruoka huuhdottiin alas suomalaisella lonkerolla ja Koskenkorvalla. Ystävämme olivat todella tyytyväisiä tarjoiluihimme ja suomalaisen keittiön herkut saivat osakseen ylistäviä arvioita! Ruokailun ohessa visailtiin Suomi-visan merkeissä, jossa testattiin osallistujien Suomi-tietoutta! Ehkä suurinta hupia tarjosi visan kielioppiosio, jossa vastaajien tuli kirjoittaa paperille ylös suomalaisia sanoja tyyliin känkkäränkkä ja mörökölli. Ei ollut naurulla rajaa! Visan italiais-saksalainen voittajapari pokkasi palkinnoksi hienosta suorituksesta pullollisen supisuomalaista viljajuomaa! Kaikilta osin siis mahtava meno! Nyt vain sitten odottelemaan saksalaista ja italialaista iltaa! :)
Veera pullataikinan kimpussa
Vilin tyylinäyte
Suomi-pöytä
Juustoleivät kera lakkahillon
Valmiit karjalanpiirakat. Kyllä ainakin näkee ettei ole kaupasta haettuja ;)
Ruispalat poromakkaralla
Njam!
Eilisillan voi taas laskea niiden iltojen joukkoon, jolloin kameran olisi prkl soikoon pitänyt olla mukana menossa. Suuntasin kuoroharjoitusten jälkeen katsastamaan paikallisen jalkapallojoukkueen, Bangor FC:n kotiottelua FC Prestatynia vastaan. Pimenevässä Bangorin illassa pelatusta ottelusta ei jännitystä ja tiukkoja tilanteita puuttunut. Kotijoukkueen esitykset eivät ilmiömäisen alkukauden jälkeen ole juuri olleet imartelevia ja eilisillankin matsi päättyi vierasjoukkueen 2-1 voittoon. Lopputulos olisi tosin oikeasti ollut vieraille 3-1, mutta ottelun sokeaakin sokeampi tuomari ei nähnyt vierailijoiden viimeistä osumaa. Kertakaikkisen upea veto 25metristä yläputkea tukevaan rimaan ja siitä kimmoten oudosti takaisin pelikentälle. Jopa kotijoukkueen pelaajat levittelivät hetken ihmeissään käsiään kun vihellystä ei kuulunut. Katsomossa vieressäni seisoneet paikalliset jalkapalloasiantuntijat nauroivat, että only in Wales! Nauru jatkui heti seuraavassa kotijoukkueen hyökkäykessä, joka päättyi vastustajan molarin torjuntaan. Maalivahti potkaisi avauspotkunsa kuitenkin suoraan kotijoukkueen kärkipelaajan selkään, josta pallo kimposi sivutolpan kautta maalin väärälle puolelle! Että tällaista menoa Walesin Premier-liigassa! :D
Matsin jälkeen suuntasin pubiin kuuntelemaan yliopiston opiskelijoista koostuvan puhallinorkesterin keikkaa. Illan teeman voisi muusikoiden pukeutumisen ja virvokkeiden perusteella sanoa lähennelleen Oktoberfestejä. Jokaisen biisin välissä ja aikanakin tyypit kittasivat mahaansa olutta ja siideriä minkä kerkesivät, ja ensimmäisen setin jälkeen eritoten pasuunistin toiminta stagella oli viimeisen päälle huvittavaa seurattavaa. Soiton tason heikkeneminen oli suoraan verrannollista mahaan kumottujen tuoppien määrään ja loppuosa "keikasta" olikin aikamoista sirkusta. Keikkapaikkana toiminut Beer Garden oli tupaten täynnä jengiä, joka hoilasi yhteen ääneen biisien mukana ja tanssi pöydille tuhoten viimeisimmätkin ehjät olutpullot ja -tuopit. Olihan meininkiä!
Tänä iltana on sitten luvassa kauan odotettu Music Societyn kevätkonsertti, jota varten on koko lukukausi harjoiteltu. Luvassa on erimoisia tunnelmapaloja eri musiikkityyleistä ja vuosikymmeniltä. Konsertissa esiintyy myös yliopiston sinfoniaorkesteri, jonka kanssa esitämme yhteisesti Alexander Borodinin Polovetsian Dances-nimisen teoksen oopperasta Prince Igor. Harjoitusten perusteella aikas bueno juttu tulossa siitä! Onpahan taas itsellenikin hieman vaihtelua totuttuun rokkikikkailuun ja varmasti hieno uusi kokemus musiikki CV:hen! :) Konsertin jälkeen on sitten tiedossa bileet Music Societyn tyyppien kanssa, ja monet kuorokaverit ovakin jo ehtineet kehumaan klubin kuuluisaa omaa punssia, jota kemuissa pääsee maistelemaan! :)
Näillä mennään, sanoi Vili kun päiväunille ajatteli rupeavansa ennen konserttiin valmistautumista. Pitäkää lippu korkeella Suomen päässä, kyllä se lumi sieltä joskus sulaa! :)
Cheers!
Vili
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti